Pienet taaperotkin voi saada innostumaan puutarhanhoidosta ja sopivalla kannustuksella heidän luontosuhteensa saa kaivattua tukea. Vahva luontosuhde kantaa lasta läpi elämän. Vahvat kokemukset luonnossa muistetaan yleensä koko loppuelämän huippuhetkinä. Meidän aikuisten on hyvä muistaa, että lapsen kehitykselle luonnossa touhuamisella on positiivisia vaikutuksia, joiden arvo on mittaamaton. Tällaisia ovat mm. parantunut, terve vastustuskyky altistumalla luonnon mikrobeille, koordinaation ja fyysisten taitojen karttuminen, itsetuntemuksen paraneminen ja sosiaalisten taitojen kehittyminen.
Tässä on kuvia ja havaintoja Kumpulan koulukasvitarhan puutarhaperhekerhosta, johon osallistuu kesällä 2011 20 perhettä lapsineen. Olen saanut luvan käyttää kuvia blogissani.
Lapsille, etenkin pienille pojille, tuntuu olevan tärkeää saada auttaa ja tehdä oikeaa työtä. Toukokuussa teimme kylvöpenkkejä ja lapset ahkeroivat hiki hatussa. On todella tärkeää, ettei lapsia hätistellä "pois jaloista" vaan kannustetaan ja kehutaan ahkeruudesta.
Yllättävän pienetkin lapset jaksavat keskittyä kylvö- ja istutuspuuhiin. Lapselle auttavat selkeät, havainnolliset ohjeet jotka näytetään kädestä pitäen. Tässä jokaisella on oma, tärkeä tehtävä. Yksi kaivaa kuoppaa, toinen kastelee kuopan ja kolmas laittaa taimen kuoppaan. Yhdessä tiivistetään. Sanottaminen eli vaiheiden toistaminen ääneen auttaa lasta pysymään asiassa. Hyvin pian lapsi pystyy itsenäiseen työskentelyyn.
Lapset rakastavat vettä ja kastelua erityisesti! Kasteleminen onkin lapsille sopivaa hommaa, kunhan ei täytä kannua liian täyteen.
" Oletpas reipas kastelija, saadaan iso ja hyvä sato, kun kastelet noin ahkerasti!"
Joskus on hyvä opettaa oikeaa määrää; yleensä vettä tulee kasvin tarpeeseen liian vähän.
Kylvössä lapset ovat taitavia. Isommat siemenet kuten punajuuri, ja sipulinistukkaat on helppo demonstroida: kämmenen välein tai istutuskuokalla ottaa mittaa. Kun kylvörivit on ensin tehty suoriksi ja lapset kastelleet kylvövaot, ei 'hajakylvöjä' pääse syntymään yhtä herkästi. Muistakaa merkitä kylvörivit kepeillä tai nimikylteillä! Jos siemeniä ropsahtaa vähän liikaa jonnekin, ei maailma onneksi kaadu; aina voi sitten harventaa!
On myös tärkeää, että kylvöpenkit eivät ole liian leveitä. Kumpulassa olemme tehneet penkkejä, joihin menee neljä kylvöriviä. Näistä lähinnä reunimmaiset ovat lasten lyhyempien käsien ulottuvilla.
Pienetkin lapset innostuvat puutarhanhoidosta kun he saavat jotain 'omaa'. Kumpulassa on lasten ikioma kylvöpenkki, johon lapset valitsivat itse istutettavat ja kylvettävät kasvit. Penkkiin kylvettiin tietenkin herneitä ja porkkanoita ja istutettiin sokerikasvi stewiaa, kuukausimansikoita, hyväntuoksuisia yrttejä sekä tomaatteja ja kukkia.
Lasten palstalle sai tuoda kotoa jonkin säätä kestävän eläinhahmon, joiden kanssa saa leikkiä.
Tämä kolmikko keskittyi istutushommaan hartaudella ja oma tehtävä oli tärkeä. Tasapuolisuus on tärkeää: kun vaihdoimme hommia (kuopan kaivuu, kastelu, ruukun irrtoittaminen ja kasvin istutus), oli tärkeää että kaikki pääsivät tekemään kaikkea.
Puutarhatöissä on se hyvä puoli, että se on monipuolista ja kaikki voivat osallistua. Taidot kehittyvät huomaamatta eri vaiheiden kautta. Puutarhassa ei ole rikki menevää varottavaa ja lapsille riittää tutkittavaa. On meidän aikuisten asenteesta kiinni, kuinka lapsi tulee suhtautumaan työntekoon puutarhassa. Jos suhtaudumme pienen yrityksiin kiitollisuudella ja ilolla, lapsi oppii olevansa tärkeä ja taitava. Tällä voi olla valtava vaikutus lapsen omaan minäkuvaan. Siispä: hauskoja, yhteisiä puutarhahetkiä kaikille pienten lasten vanhemmille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti