Lapset kasvavat, ja hiekkalaatikko jää tarpeettomaksi. Hiekkalaatikosta saa todella hienon, lapsen oman kasvimaan. Tässä pieni kuvakertomus siitä, miten kummilapsen kanssa voi viettää aikaa yhteisen projektin kimpussa.
Kaikki alkoi jo kuukautta aikaisemmin yhteisellä suunnittelulla. Mietittiin, mistä kasveista Anni pitää, katseltiin siemenluetteloa ja leikattiin paperille suunnitelmaan mieleiset kasvit. Sovittiin, että kummitäti tulee sitten auttamaan kasvimaan perustamisessa.
Tästä lähdettiin. Hiekan päälle on laitettu hyvää multaa. Mullan kärräämisessä isät ovat oiva apu! Ensin istutettiin mansikat reunalle, mistä niitä on mukava poimia suuhunsa. Kuivaa multaa piti kastella ennen istutusta, samoin taimet on kasteltava hyvin. Annilta se käy tyylillä.
Kun mansikat oli istutettu, ollaan jo päästy hyvin mullan kanssa sinuiksi. Anni keksi, että mullasta saa muotoiltua hienon palleron. Koitin ehdottaa lihapullapalleroa, mutta se olikin jotain ihan muuta. Maailman hienoin ....pallero!
Seuraavaksi tarvittiin hoitokäytävät. Polun pohjalle levitettiin hesaria, päälle lapioitiin haketta. Meiltähän tämä käy!
Danny koira on ihan ihmeissään.
Tyylilyylit ehtivät poseeraamaan...
Annin kasvimaahan istutettiin mansikoita, kaksi tomaattia, yrttejä (timjami, ruohosipuli, oregano, basilika, persilja, tilli), sekä kylvettiin porkkanoita ja salaattia. Vielä jäi tilaa kukillekin.
OO, ylpeä puutarhuri. Melkein valmista; tämän jälkeen reunustettiin vielä lohkot kauniisti kivillä. Kyllä maistui mehu ja mansikat uurastuksen jälkeen. Ehkä paras kohteliaisuus, jonka olen koskaan kuullut, tuli Annilta joka sanoi, ettei haluaisi lähteä syntymäpäiville kun yhdessä puuhailu oli niin hauskaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti